runoja<3
On aika kiittää ja kumartaa
Näyttämön valot jo sulkekaa
ei ole enää mitään nähtävää
ei ole tunnetta enää täälläkään
näytelmä loppuun saatetaan
teatterille rauha annetaan
ei tosielämässä saa rauhaa
tunteet vielä taiteilijassa pauhaa.
saa prinsessan rooli mennä
ei kukkaistyttö kedolla enää lennä.
esirippu jälleen aukeaa
aploditon hiljaisuus raukeaa.
mutta kun äänet hiipuuu
näyttämölle tyttö saapuu
hänellä on unelma
ei voi kukaan tytölle rooleja sanella.
------------------------------------------
Palan täällä tunteiden tulessa,
Pian vaan hiilibrikettinä tuulessa.
Kelpais mullekki taas lupa hymyillä,
Eikä vaa tääl tuhkassa lymyillä.
Voisinko saada taas sen tunteen?
Vai oonko aina tuhkaa ripoteltuna hankeen?
Oonko vaan viaton itsensä polttaja
vai löytyykö mullekkin saattaja?
Jos saisin itteni raiteille,
pääsisin taas liikkeelle,
ois kaikki paljon paremmin.
Vaikka täällä nurkassa surenkin
Miten pahasti ikinä palankin.
On musta tulossa tuhkaa
sammuminen mun tulta uhkaa
pian sammuu viimeinen kipinä.
Sytyttäiskö joku mut liekkiin jälleen
Ei tarvis jättää vaan tuhkaa jälkeen.
Kiitos, sain taas purkaa runoiluhimoani (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti